26. lokakuuta 2014

HUIVIT KAULASSA




25. lokakuuta 2014

SUOSIKKIVILLASUKAT









Kyselin Instagramin ja Facebookin puolella ihan muuten vaan, että mitkä on teidän suosikkejanne tekemistäni sukista. Paljon tuli tykkäyksiä ja kommentteja ja niistä iso kiitos! Yhdet sukat nousivat suurimpaan suosioon. Ja arvatkaapas mitä, määhän oon jakanut niihin ohjeen jo aikoinaan, joten tässä se teille uudelleen. Olkaat hyvät!





Ohje on noin viisivuotiaan sukkiin. Tarvitset kolmosen sukkapuikot ja pieniä nyssäköitä mukavan värisiä lankoja samalla vahvuudella.

Luo 48 silmukkaa kolmosen sukkapuikoille. Neulo 2o 2n viisi kerrosta. Neulo 2 krs sileää ja aloita kuvio. Tee kuviokrs:n jälkeen aina kaksi "tyhjää" krs:ta ja sitten taas kuvio. Kun olet tehnyt piparikuvion seitsemällä värillä, neulo 1 sileä krs ja sen jälkeen 5 krs 2o 2n joustinta.

Ota puolet silmukoista (1. ja 4. puikko) ja aloita kantalapun neulominen. Neulo vahvistettua kantapäätä noin 5cm. Tee kantapääkavennukset normaalisti ja tee sivukavennuksia niin monta kertaa, että silmukoita on jäljellä 40.

Neulo noin 4cm, tee pari kertaa kuvio ja tarkasta jalan koko ja kun pituutta on riittävästi, tee kavennukset joka 10.silmukan jälkeen. Vedä lanka silmukoiden läpi, kun niitä on jälkellä 8. Päättele langat, kostuta, anna kuivua (tee sukalle pari) ja sujauta pikkuisen jalkoihin.




24. lokakuuta 2014

194 SENTTIÄ IHANUUTTA

Neuloin ja neuloin, tuli oikein semmonen älytön into, että äkkiä tää valmiiksi ja semmosen kuvionhan mää teen seuraavaksi, ja vaikka joku väripari vierekkäin ei aivan innostustanut heti kuvioissaan, en antanut sen häiritä. Kuusi päivää neuloin, ja kokoajan luulin, että silmukoita on 90, mutta lopussa ne laskiessani ja alkaessa tehdä ketunnokkakavennusta, laskin, että pirskatti, niitähän onkin 80. Mutta hyvin sain sinne kuviot mätsäämään, mäihällä!


Usein kysytään, miten saan lankalenkit neuleen takaosassa toimimaan, kun kuviot saattavat olla leveähköjäkin. No, tässä tapauksessa tietty suurta ongelmaa ei ole, sillä huivi tehtiin putkena, suljettuna neuleena, niin että kaikki lenkit jäävät putken sisään. Neulon aina melko löyhästi ja jos esimerkiksi neuletakissa pitkiä lankajuoksuja nurjalle puolelle jää ja näyttää, että niihin sormet tarttuvat, lankoja päätellessä kiemurtelen ne kiinni. Ihan pienissä vauvaneuleissa olen ommellut ne ihan ompelulangalla tiheästi niin, että niihin ei varmasti pienet sormet tartu. Oon vähän sitä mieltä, että neulomisessa ei tarvi olla orjallinen joidenkin tiettyjen sääntöjen noudattaja, vaan tiiättekö, ihan kaikki on mahdollista mitä itse vaan haluaa tehdä. Kokeilla kannattaa ainakin aina.


Tämä huivi. Siitä tuli ihana. Värit ovat ihanat. Mustaa, tummansinistä, hailakkaa vaaleanpunaista, vanhahkoa roosaa, luonnonvalkoista ja minttua. Kuviot ovat ihanat, vähän pilvenreunaa, strösseleitä, kuutioita ja palluroita, muutama tiukka suorakulmainen kolmiokin. Jännitti alkuun, että jaksanko tehdä siitä riittävän pitkän, mutta nyt tuntuu, että 194 senttiä plus hapsut ja tupsu, eli yli kaksi metriä riittänee kääriytymään kaulani ympärille ja roikot ovat sopivan pitkät. Tosin tuli olo, että saatan tarvita huivin alle jonkun ihanan uuden takin, kun kohta olen taas hieman simpsakammassa kunnossa... Ja tietty uuden pipon ja vanttuut. Mutta tämäkin riittää, maailman, tai ainakin tämän päivän ihanin, muhkein, söpöin ja tiinamaisin kaulahuivi.  Lupaan mannekiineerata huivi kaulassa teillekin, kunhan on sen aika. 








18. lokakuuta 2014

19 TUNTIA MYÖHEMMIN




Olen viimeisten viikkojen aikana valvonut joka yö parikin tuntia saamatta unta, ja silloin on päässä pyörineet joko huolet tai sitten olen koittanut miettiä kauniita ja ihania asioita. Toissayönä keksin, millaisen kaulahuivin haluan. Se oli sellainen ihanien asioiden pohdinta. No, ison, paksun, muhkean, kuviollisen huivin ja väritkin keksin. Joten eilisen ohjelmani oli lankakaupoilla käynti. Valitsin langaksi Hjertegarnin Limaa, 100% villaa, koska siinä paksuus on sopiva (vitosen puikot) ja värikartassa sopivat värit. Lisäksi löysin mintunvihreää Novitan Woolia, joka sopii Liman seuraan kaksinkertaisena oikein hyvin. Teen huivin putkena pyöröpuikoilla, joten sitä muhkeutta sitten riittää! Ja sittenpäs vain istahdin television ääreen, aloin neulomaan, välillä vähän piirsin ruutupaperille, mutta neuloin silti eri tavalla ja ihastelin, kuinka huikea Vesalan Paula on. 

Tänään, kun kello on 16.08, huivia on tehty noin 30 senttiä, enää siis suunnilleen 120cm jäljellä ja pitäis keksiä, mitä sitä seuraavaksi katsois ja millaisia kuvioita tekis. Taidan hakea keittiöstä vähän suklaata ja limonaatia, satsumia ja karjalanpiirakoita ja jatkaa hommia. 

Kuullaan! 


12. lokakuuta 2014

KYLLÄHÄN MÄÄ JONKIN SORTIN PEHMOKUNINGATAR OON

Tuo mun seitsenvuotias tokaisi tässä taannoin, että on sitä mieltä, että kyllä äidin tekemät pehmot ovat niitä kaikista arvokkaimpia. Olin iloinen, koska näköjään aika hyvinhän mää oon lapsiani koittanut siihen opettaa, että käsintehtyä arvostettaisiin. Enkä ole perheen ainoa käsillätekijä, on villasukkaneulojia, matonvirkkaajia, kitaranrakentajia ja koruntekijöitä. En oo kyllä koskaan epäillytkään, etteivätkö arvostais, mutta muistan kertoja, että änkkäripehmo tai joku muu isosilmäinen kaupan pehmolelu on ollut se armain. Eikä siinä mitään, tietysti saa ollakin, mutta kovasti lämmittävät tuollaiset sanat.

Pyysin lapsia järjestämään pehmot sängylle ihanasti ja kerroin samalla omasta lapsuusleikistäni, kun usein leikin orpokotileikkiä, jossa asettelin kaikki pehmot ja nuket sängylle ja kirjoitin listan minkä nimisiä hahmot ovat. Siinä yhdistyi kaksi leikkien lempijuttuani, nätisti asettelu ja nimien keksiminen. Lempipehmojani taisivat olla kaikki pehmeät, karheakarvaiset nallet eivät olleet mieleeni. Äitini teki meille ainakin muutaman käsinuken, joilla oli hienot kikkarat hiukset, puretusta neuleesta tehty tietysti. Ja yhden äidin tekemän nuken sain eräänä jouluna ja sinne sisään oli jäänyt punaisia ompelulankoja, en oikein tiedä olivatko tarkoituksella, mutta ne olivat mahtavat, ihan oikeita verisuonia nukella! Olen itsekin pitäytynyt aina tavassa, että ompelulangat saavat olla minkä tahansa värisiä, tästä syystä johtuen. Ei haittaa, jos vähän kuultaa kankaan läpi.

Melkoisen monta pehmohahmoa olen kyllä lapsilleni tehnyt ja näkyypä tuolla ihanan monta tytönkin tekemää jo seassa, sekä yksi tytön kummitädin virkkaama pupu. Kaikilla on omanlaisensa tarina kerrottavaan ja aikas moni on vähän väsähtänyt, on sen verran paljon noita nukkusilmiä. On monta valmiskaavalla tehtyä, kirjojen inspiroimaa, matkoilla mukana ollutta ja vaatteisiin mätsäämään tehtyä. Omat suosikkini ovat pehmokitarat, kelta-valkoinen mittanauhanorsu sekä herra X.







Kuvasin tyttöni hänen yhden lempipehmonsa kanssa ja alemmassa kuvassa olen itse joskus 80-luvun puolivälissä. Vasta tätä postausta kirjoittaessa huomasin, kuinka ollaankaan kuvissa kuin äiti ja tytär, niinkuin ollaankin. Värimaailmatkin ovat samankaltaiset. Ja hassua myös se, että mun kuvan sängyssä oleva tyynyliina on juuri nyt tyttöni sängyssä. Ikeasta 4-vuotiaalle Tiinalle ostettu Maija Maitoparta -tyynyliina, joka on kyllä jo erittäin hiuti, mutta äärimmäisen rakas myös tytölleni.



Päädyin pohtimaan ja muistelemaan näitä pehmojuttuja alunalkaen siksi, kun tuo pehmolelukuva lapsuudestani pölähti jostain valokuvalaatikosta vastaan. Ja sitten sattumalta Lambi, tuo entistäkin pehmeämpien vessapapereiden ja söpöjen pikkulampaiden brändi haastoi minut kertomaan pehmolelumuistojani. Ne muistot saivat minut kertomaan lisää tarinoita ja nyt minä teen saman, eli haastan mukaan ystäväni Tarun sekä myös sinut kertomaan, mikä oli pienenä lempipehmosi ja miksi? Oliko se itsetehty vai kaupasta ostettu? Kun kuvan (ja kertomuksen) jakaa joko blogissa, Lambin facebookissa tai Instagramissa ja muistaa laittaa häshtäkin #pehmeäkuinlambi (täällä säännöt), on mukana arvonnassa, josta voi voittaa pehmeitä palkintoja. Ja jos kertakaikkisen pehmoiseksi ryhtyy, niin oman Lambi-indeksinsä voi laskea täällä.

Terveisin, persikanpehmeä pehmokuningatar, joka taitaa alkaa nyt suunnittelemaan tulevaisuuden pehmeitä asioita. Ihanaa, pehmoista päivää kaikille!

* Lambin kanssa toteutettu kaupallinen yhteistyö

30. syyskuuta 2014

YKSBEE


Tehtiin yllätys tyttären luokalle eilen. Keksittiin, että 1B-pehmohan voisi olla hauska. Itseasiassa eihän siihen sitten mitään muuta tarvittukaan, kuin hassu idea, vallaton into ja kepeä toteutus. Piirrettiin hahmo yhdessä paperille, otettiin kankaat, ommeltiin ja minä kirjoin illalla lasten mentyä nukkumaan hahmolle kasvot. Vähän kyllä jännitti mennä aamulla opettajan luo, että meillä olis teille tämmöinen, toivottavasti ei haittaa. Onneksi vastaanotto oli iloinen. Ja sillä ei niin väliä mihin se siellä luokassa päätyy, vaikka veikkaan, että meidän ajatuksemme oli ehkä sama kuin opettajallakin. Että se olis semmoinen viikonloppuvieraileva pehmo jokaisen luokkalaisen luona. Se on minusta tosi kiva juttu ja olis ollu omassakin lapsuudessa kovin mukavaa semmoinen. Onneksi nykyään tekevät niin, ainakin omien lasteni päiväkodeissa ja koulussakin.

Semmoinen yksi päivän ilahdutus tänään. Toisen toteutan ihan kohta, aion nimittäin viedä lapset yllärinä elokuviin!

Kivaa tiistaita kaikille! Moikku!



27. syyskuuta 2014

KÖLLÖTTELYPEITTO











Tainno ehkei tarvitse sanoa, että vihdoin, koska aloitin tekemisen viikko sitten lauantaina. Tätä oli vaan tosi kiva tehdä ja olen tehnyt aina köllimispeitot omille lapsilleni (okei, useammankin) ja veljen lapsille, niin tietysti tein nytkin.

Mulla oli tilkkujen leikkaamisessa apuna ihana kälyni, yhteisvoimin saatiin ajateltua mitat ja määrät ja hurruuteltua leikkurilla tilkut. Kankaat ovat kaikki tätä varten hankittuja, ja ihania ovatkin. Letti- ja eläinkangas ovat Vimman,  hauska jättiströsselikangas on aivan uutta Kaunisteelta, värikäs kangas on Ikean pussilakanasta leikattu ja harmaa kangas pellavaa. Mukana on trikoota, collegea, pellavaa ja ohkasempaa puuvillaa (siksi tuo Ikean pussilakana paloina, eikä metritavarana lähes vastaavaa, koska se on paljon paksumpaa) eli ei ihan perinteisimpiä tilkkutyökankaita, mutta ei aina tarvitsekaan. Väliin laitoin ihan valmista peittoa ja takapuolella on valkoista lakanakangasta.

Peittoon on kirjailtu lasten eläinhahmoja molempien piirustusten pohjalta, pieniä viestejä minulta ja tyttären valitsema hauska loru Yökyöpelit/Allakka Pullakka -kirjasta. Oikeastaan tämä on siis aivan perinteinen minun tekemäni peitto kirjailuineen, viesteineen ja värikkäine tilkkuineen. Semmonen, että ei oo toista samanlaista. Eiköhän köllöttelijäkin tykkää.



24. syyskuuta 2014

RAKASTUIN EILEN


Nimittäin tyttäreni piirustuksiin. Siinä se vaan piirteli ja kun vilkaisin kuvaa, olin myyty. Ihan älyttömän hienoja kulmikkaita eläinhahmoja limittäin, päällekkäin ja tälleen aika taiteellisesti, niinkuin hän itse asian totesi.



Sain luvan kirjoa kankaalle kuvista pari ja tietty toteutin, kun kerran luvankin sain. Ihanat tiikeri ja flamingo ja rakastunut nainen!

23. syyskuuta 2014

PUPU JA KÄRPÄNEN ULKOILEE

Kauppareissusta tulee paljon hauskempi, kun sille keksii muunkin tarkoituksen, kuin niiden maitojen ja hedelmien ostamisen ja kotiin raahaamisen. Me otettiin kärpäspehmo ja lempipupu mukaan ja lähdettiin seikkailuretkelle kauppaan.

Tyttö vasta aivan lähiaikoina hoksasi tuosta kärpäspehmosta, että olen tehnyt sen yhden lastenlaulukirjan kannessa olevan kärpäsen pohjalta. Hän niin paljon silloin tykkäsi siitä kuvasta, ollessaan ehkä yksivuotias, että tein hahmon. Hauska huomio vuosien jälkeen. Testatiin samalla reissulla Name Itiltä saamamme ulkovaatteet ja hyvin toimivat, ulkona oli kuin olikin yhtäkkiä ihan älyttömän kylmä verrattuna viime päiviin ja kova tuuli. Tuo ihana kälyn tytölle tekemä pääpantakin oli liian vähän. Tässä on varmaan alettava pipojen neulomishommiin pikkuhiljaa. Ulkovaatteisiin sopivat voisivat olla kivat, vaikka mustat (pikkuisilla kirjoneuleosioilla), joissa olis neonpunaiset ja farkunsininen tupsut, koska molemmat tykkäävät takkiensa väreistä. 
  









Ja antikvariaatista haettiin samalla taskukirjat, niitä meillä luetaan ja paljon. Pikkuvelikin lähes yhtä innokkaana kuin siskonsa, vaikkei ihan oikeasti osaakaan vielä lukea. Ja minä yritän parhaani mukaan vastata nippelitietokysymyksiin liittyen Ankkalinnaan.


* Lasten ulkovaatteet lukuunottamatta on blogin kautta saatu, Name Itin kanssa toteutettu yhteistyö.